Sitä odotellessa olen palannut takaisin ruotuun ja kuntosalille, kun olkapää taas antaa myöden.

Marraskuussa penkkipunnerrusta tehdessä viimeisessä sarjassa ranne ilmoitti, että ote oli väärä... so, what- ajattelin ja vedin sarjan loppuun kunnes viimeisellä työnnöllä kuului olkapäästä pieni rusahdus. Pukusalin puolella alkoi olla jomotusta ja vaatteiden pukeminen ja käden nosto olla vaikeaa. Illalla jääsalvaa olkapäähän ja seuraana yönä heräsin tuskissani, olkapää vihloi ja sattui niin, etten pystynyt nukkumaan...
Omaa jääräpäisyyttäni sain syytellä, kun tauko salilta ja liikunnasta lähes kokonaan kesti aina helmikuun loppuun. Olkapäätä särki jo juoksumatolla juokseminen, kaiken maailman tärähtely - joten nyt on hissuteltu pitkä tovi ja keskitytty keskikehonrakennukseen :p ... Pari viikkoa sitten aloin lisäilemään aerobista liikuntaa, varovasti kokeilin olkapään kestoa myös ylöspäin suuntautuviin liikkeisiin... Ja viimein, tällä viikolla pääsin painojen pariin - tällä kertaa olkapäätä kuunnellen ;)

Varmasti perhekin on tyytyväinen, sillä ilman päivittäistä endorfiini ja adrenaliini annosta puran masennuksen lähimmäisiini... mutta kohtuus liikunnassakin tulisi muistaa ;) Tavoistaan on vain vaikea päästä eroon, jos ne ovat kehittyneet yli 20 vuoden aikana...