Pitkin syksyä olen sairastellut, eikä loppua tunnu näkyvän :(

Ensin elokuussa issias otti vallan ja sain tuta, ettei vanhuus tule yksin... täydellisen hengityksenkin salpaavan kivun johdosta sain kunnon särkylääkkeet ja hissuttelin menemään pikkuhiljaa... Seuraavaksi lokakuussa iski olkapäähän kiertäjäkalvosin oireyhtymä, johon sainkin kortisoonipiikin... kipu hellitti - hetkeksi.  Kun luulin jo alkavani parantua, niin maanantain (14.11) sain noidannuolen selkääni, eikä auttanut kuin uudelleen marssia Porin Lääkäritalolle lääkkeitä anomaan... Aikaa sairaslomalle ei ole tähän aikaan vuodesta, ja yrittäjä muutenkaan ehdi koskaan sairastelemaan...

Nyt siis on kaikenlainen treenaus saada jäädä hissutteluun ja metsälenkkeihin koirien kanssa... ja odottelemme samalla "Hipun" kiiman päättymistä, että pääsemme jatkamaan agilityä Hipsun kanssa ja Ipanan kanssa sormet syyhyää raunioille... Hieman syrjäsilmällä olen kyllä katsellut mahdollista apukuskia "Hipsulle", mutta katsotaan....