Toden ja unen raja häilyy ja luulen, että perhe ei usko enää sanakaan, mitä suustani päästän - tiedä mitä kuumeisen houreita sieltä suoltaa ;)
Aamupäivällä olotila oli vielä suht`koht hyvä, ja poikkesinkin pikipäin ystäväni luona kaffella - kiitos siitä :D Töitäkin oli pakko tehdä parin tunnin verran, onneksi vain paperihommia... sitten olinkin jo valmis sänkyyn, kun virukset jylläs keuhkoissa sen verran vauhdikkaasti, ettei happi meinannut kulkea ja jo pienet raput aiheuttivat totaalisen väsymyksen.
Toivottavasti en tartuttanut ketään matkallani... mikäli kuitenkin näin kävi- pahoittelen tapahtunutta.
Meidän nelijalkaiset hoitavat maamoskaa nauttien pääsystä sänkyyn loikoilemaan - pikkuiset karvaturrit, jotka odottavat vielä maailmalle lähtöä sitä vastoin ottavat kaiken ilon irti... kun kissa ei ole kotona, niin hiiret hyppivät pöydillä - sanoo jo sananlaskukin...
Finrexinin, strepsilsin ja hunajateen kera jatkan houreilujani, niin että Nalle Puhkin olisi kateellinen... lauantaiksi pitäisi parantua sen verran, että pääsisi ajelemaan Kuopioon...
