Aamulla puoli neljän aikaan heräsin kylmyyteen. Nenä jäässä yritin jatkaan nukkumista, kunnes oli pakko kömpiä ylös peittojen alta etsimään syytä jäiseen olotilaan.

Ruttukuonoinen otto-poikamme Igor oli avannut taka-oven, ja koko talo oli kirjaimellisesti jäässä. Lattialämmityksestä ei juuri ollut apua, kun pakkanen huipenteli - 36 astetta ja ovet ulos saakka auki :(
Toiset koirat olivat viisaasti käpertyneet sänkyihinsä peittojen alle, mutta ruttukuono juoksenteli ja järjesteli kalustoa uuteen uskoon - pitääkseen itseään lämpimänä.

Jo heti saapuessaan kuukausi sitten Igor oli osoittanut oppinsa avata taka-oven jopa lukosta (Igorin ajatuksia lainaten:"lukko ei ole este-se on vain hidaste"), ja siitä aina otettiinkin kahva yöksi pois... kuinka ollakaan, se nyt oli unohtunut paikalleen :( Jää arvoitukseksi, miten kauan ulko-ovi on ollut auki, sillä yläkertaan kylmyys tulee hieman hitaammin...mutta näin kylmää meillä ei ole ennen ollut.

Ei auttanut muu, kuin alkaa lämmittämään taloa taas lämpimäksi. Eilen illalla lämmitetty takka hohki vielä lämpöä, ja lisää oli saatava. Itselle ja koirille takit niskaan ja tulta pesään - eiköhän tämä aamu tästä vielä urkene.
Toivottavasti kukaan koirista ei ole vilustunut!